sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Marry the night

Mun tekisi koko ajan vain mieli kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa.
Paha olo on niin suurta ja ylitsepääsemätöntä,
etten tiedä kestänkö?

Eilen otin unilääkkeitä 8 kpl,
jotta pääsisin pahimman olon ohi.
Mutta ei se auta.
Sama olo jatkuu yhä,
pahempana.


Uusia itsemurhasuunnitelmia,
kirjeiden kirjoittamista.
Miljoonia uusia tapoja,
joilla satuttaa itseäni.

Rakastan kuolemaa,
haluan kuolla.

En tiedä onko minulla voimia vastustaa tätä tunnetta.
Tunnetta, joka valtaa mieleni,
eikä jätä minua rauhaan edes nukkuessani.

Unia kuolemastani.
Unia hautajaisistani.

Minä pidän niistä unista..

5 kommenttia:

  1. ...miksi sä ikinä päästit mut lähelle, jos aijot tappaa itsesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä sitä tahallaan tehnyt.. asiat meni miten meni, ja mun elämä on niin ohuen hiuskarvan varassa, että en voi vaan pyytää sulta kun anteeksi sitä kaikkea tuskaa, mitä sulle aiheutan.

      mä en oikeasti osaa sanoa kuolenko vai enkö kuole. mutta ei toivo oo vielä menetetty, mun kirjoituksethan on vain ajatuksia?

      Poista
  2. Saattohoitoa vai ei? Siinäpä vasta kysymys. En ole keksinyt vastausta, etkä ole sinäkään. Toivottavasti vointisi paranee!

    VastaaPoista
  3. Vastusta, vastusta. Minä lupaan, että se tunne lähtee vielä, se lakkaa.

    Minä luulen, että unet antavat meille keinoja elää valveilla. Unissa näemme asioita, joita ei oikeasti tapahdu, joita emme välttämättä oikeasti voisi nähdä, jotta voisimme käsitellä niitä.

    Näitkö ystäväi hautajaisissasi? Miltä se tuntui? Minä kirjoitin yksi päivä kolmisivuisen tarinan siitä, mitä tapahtuisi, jos kuolisin. Kuinka ihmiset saisivat tietää, mitä he sanoisivat, millaiset olisivat hautajaiset. Se auttoi minua, ehkä se voisi auttaa sinua myös?

    VastaaPoista
  4. Oon nii onnellinen ettet ole menettänyt toivoas koska se jos mikä on vaarallinen asia menettää. Sulla on toivoo : ). Voimii paljon : )

    VastaaPoista