perjantai 29. maaliskuuta 2013

Falling to pieces

Mä oon tavallaan vältellyt tänne kirjoittamista.

En tiedä mitä ajatella.
Mulla on kaikki langat käsissäni,
mutta en saa niistä kiinni.
Aina kun näen valoa tunnelin päässä,
tai olen saamassa ajatuksiani jotenkin selviksi,
kaikki taas hajoaa.

Miksi mä olen mä?
Enkö voisi elää jonkun toisen elämää?
Voisinko olla olematta?

En ymmärrä mistään mitään.
Haluan kuolla ihan jäätävän paljon,
mutta koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä kertyy ympärilleni,
jotka sanattomasti anelee mua jäämään.
Enkä tiedä ketä uskoa.


Miten voin samaa aikaa jäädyttää ajatukseni
ja pysäyttää ajankulun,
mutta silti nauttia elämän pienistä asioista?

Kaikki tuntuu niin turhalta,
tuntuu turhalta syödä juoda nukkua puhua nauraa hengittää olla olemassa,
kun kuitenkin kuolen pian.

Mutta silti suunnitelen jo huomisen shoppailureissua,
ensi viikon terapeutin aikaa,
pidenettyä viikonloppua Oulussa,
kuukauden päästä tulevia illanistujaisia
jne jne jne...

Luulen että se on väärin.
Jos aion kuitenkin lopettaa itseni,
miksi sitten edes yrittää elää?

Mutta silti mä yritän.
Silti mä elän.

Joudunkohan helvettiin kun kuolen?

3 kommenttia: