maanantai 15. huhtikuuta 2013

Death seems more inviting than life

Miksi mä edes kuvittelin haluavani elää?
Mä haluan kuolla ja se on varma.

Elämä on paskaa vaikka joskus hymyilenkin.

3 kommenttia:

  1. Ymmärrän sinua, että usein tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta vain lakata olemasta. Mutta itse ajattelen sen niin, että se olisi luovuttamista. En halua olla luovuttaja, haluan olla selviytyjä. Vaikka kuinka tuntuisi että elämä on täyttä paskaa, niin niitä hyviä päiviäkin on. Ja niiden hyvien päivien takia kannattaa taistella. Joskus asiat voivat loksahtaa paikoilleen ihan itsestään. Ihmeitä voi tapahtua. Ole sinä se ihme, näytä kaikille että jaksoit taistella ja parannuit. Olisi todella sääli menettää noin upeaa nuorta naista, se olisi niin mielettömän surullista. Olen varma, että kun pääset tästä vaikeasta vaiheesta yli, sanot että onneksi en tappanut itseäni. Emme tiedä mitä itsemurhan jälkeen tapahtuu. Loppuuko tuska silloinkaan? Pääsemmekö vapaaksi? Tämä saattaa kuullostaa kliseiseltä etenkin minun sanomanani, koska itsekin ajattelen elämästä lähes samalla tavalla. Mutta haluan vain sanoa sinulle; älä luovuta. Sinussakin on varmasti vielä pieni osa joka haluaa elää, älä hautaa sitä. Vaan anna sille mahdollisuus. Haleja <3

    VastaaPoista
  2. Tiedän, etteivät nämä sanat välttämättä enää tavoita sinua, mutta haluan silti yrittää.

    Jos et näe enää mitään syytä elää, niin ajattele sitä tuskaa, minkä läheisesi joutuisivat kuollessasi kestämään. Tieto siitä, että teit itsemurhan nostaisi sen tuskan potenssiin kaksi. Käy mielessäsi läpi jokainen sinulle tärkeä ihminen hetkellä, kun suruviesti saavuttaisi heidät. Tämä voi kuulostaa raadolliselta, mutta kuvittele omat hautajaisesi. Kuvittele ihan konkreettisesti ruumiisi sinne arkkuun alttarin eteen ja kaikki läheisesi paikalle. Kysy sitten itseltäsi, pystyisitkö tekemään sen heille?

    Minä olen yhä olemassa vain siksi, että olen muistanut pahimpina hetkinäni kuvitella tuon kaiken. Siis toistaiseksi olen. Kuolemankaipuuta vastaan on raskasta taistella. Se kaipuu ei ole mitään lyyrisen kaunista vaan hirviömäisen rumaa, pelkkää kylmää tyhjyyttä. Siihen ei kuitenkaan tarvitse vastata.

    Älä tee itsemurhaa. Jos sinä kestät niin kestän minäkin. Ja jos minä kestän niin kestät sinäkin. Jos ei muuten, niin läheistemme tähden. En tiedä sinun elämästäsi etkä sinä minun, eikä sillä oikeastaan ole väliä. Jos me molemmat olisimme tosissamme tahtoneet mennä, olisimme jo menneet.

    Lähetän luoksesi tähtitaivaan sekä auringonsäteet, ja toivon valtavasti voimia jaksaa huomiseen. Älä luovuta, sillä jälkeesi jäisi niin paljon muutakin kuin vain tiikerililja.

    VastaaPoista