maanantai 27. toukokuuta 2013

Complicated

Perjantaina mun pitäisi kuolla.
Perjantai on se laskettu aika.

Tämän blogin alussa en voinut kuvitellakaan,
että olisin peruuttanut suunnitelmani.
Tuntuu hyvin hyvin haikealta..
Mulla on tosi ikävä mun suunnitelmiani.
Kun tiesin kuolevani, se oli ainoa asia mikä auttoi jatkamaan.
Nyt musta tuntuu ettei ole mitään syytä edes yrittää elää normaalisti,
kun kaikki on niin paskaa kuitenkin.
Eikä tälle helvetille tule ikinä loppua.

Minä voisin olla parhaimmillaan kirjoittamassa jäähyväiskirjeitä,
suunnittelemassa omia hautajaisiani,
viimeisiä sanojani ihmisille, viimeisiä vaatteitani,
viimeiset aterioitani.

Kaikki voisi olla ohi perjantaina.

Tosin, tiedän että äiti on järjestämässä mulle yllätyssynttäreitä.
Miettikää, kun äiti ja kaikki vieraat olisivat meillä,
olisi kakkua ja lahjoja,
18-vuotis synttärikortteja ja paljon onnentoivotuksia.
Ovikello soi ja kaikki odottavat minua,
mutta sen sijaan sisään astuukin kaksi poliisia,
pyytäen äitiäni tunnistamaan katolta tipahtaneen tytön vartalon.

Mä olen luvannut pysyä elossa läheisteni vuoksi,
mutta en aio valehdella enää kenellekkään.
Olen ilmoittanut vanhemmilleni ja ystävilleni,
että tekisin itsemurhan jos saisin päättää.

En halunnut enää salata sitä asiaa,
koska mua suoraan sanoen vituttaa kun mua pakotetaan elämään.
Ehkä ne jossain vaiheessa huomaavat,
että on vain parempi laskea irti ja päästää mut menemään?

Mun sisällä on pelkkää vihaa.
Vaikka mulla onkin meneillään tällä hetkellä kaksisuuntaisen nousukausi,
niin silti edelleen haluaisin kuolla.
Se halu ei johdu masennuksesta, nyt on sekin todettu.
Voisin tappaa itseni vaikka olen onnellinen.

Mä myös mietin,
että olisikohan kuolemani helpompi hyväksyä jos se ei olisi itse aiheutettu?
Jos vahingossa ajaisin kolarin tai jäisin auton alle,
tai polttaisin keuhkoni tupakalla puhki?

Miksei kukaan ymmärrä että minä haluan kuolla?

9 kommenttia:

  1. Kyllä sen voi ymmärtää, että haluat kuolla. Muttas terve ihminen ei halua kuolla. Sairas ihminen taas voi parantua. Jos jokin päivä olisitkin terve? Kaksisuuntainen se vasta itsetuhoisuutta aiheuttaakin. Olen nähnyt sen läheltä.

    Kuolema ei koskaan ole helppo hyväksyä, koskaan. Jos kuolet, ihmiset surevat, ihmiset luovuttavat, ja voi olla, että lisää ihmisiä kuolee. Sinä et olisi näkemässä sitä, etkä mitään muutakaan, etkä voisi heitä enää auttaa. Jokainen kirjoittamasi sana ylitulkittaisiin, ja kaikki kysymykset jäisivät avoimiksi, oli kirjeitä miten paljon tahansa. Sinä et olisi täällä enää niitä vahvistamassa.

    Kuolema on ratkaisu, kyllä, mutta se on aivan helvetin huono sellainen. Sinun ja kaikkien muiden kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. entä jos selittäisin kaikille tarpeeksi hyvin? jos jättäisin tarpeeksi hyvät kirjeet? jos kuvaisin videon? jos ne pääsiskin sen yli?

      puhut ihan totta, mutta en vain ymmärrä miten ihminen voi olla näin väsynyt elämään.. en jaksa uskoa sanojasin ollenkaan.

      en vain halua. anteeksi :(

      Poista
  2. Sait mut melkein itkemään tällä tekstilläs.. siis myötätunnosta eikä se ole ollenkaan huono asia : ). Mut nii.. itekin olen sillä linjalla et sun täytyy jatkaa eteenpäin koska tulevaisuus on parempi ja toi sun helvetti tulee hiljalleen lievenemään vaikka eihä elämä koskaa helppoa ole.. mut vaikeudet on tehty voitettaviks : ). Ja luulen ettei susta lasketa irti koska susta välitetään : ) eikä siihen kuulu luovuttaminen. Ja on totta toi et ei itsariajatukset välttämättä masennuksesta johdu. Itellä on tosta samasta omakohtaista kokemusta..

    Niin.. haluat kuolla. Mutta miksi? Itehän en ainakaan halua sun kuolevan ja ymmärrän myös et haluat kuolla, mutta miks?

    Olet tärkee ja arvokas : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. miksi? miksi ei?

      mä en vain tunne kuuluvani tänne, enkä näe itselläni tulevaisuutta, tai ainakaan hyvää sellaista. näen itseni tekemässä työtä pakotetusti, jotta pystyisin elämään, näyttelemään onnellista, rakentamaan feikki-perheen ja koiran. mutta en tekisi mitään itseni vuoksi, pelkästään kaikkien muiden. loputonta väsymystä elämään, mutta olen liian kiltti koska en halua tappaa itseäni, etten satuttaisi muita.

      tällainen tulevaisuus mua odottaa. yritän tässä hyväksyä tätä karua totuutta että elämä on paskaa enkä voi sille mitään, mutta en voi väittää odottavani tulevaisuudelta yhtään mitään..

      kiitos paljon sanoistasi, mutta minä pessimistinä en halua uskoa mitään :(

      Poista
    2. Olet sen puoleen samaa mieltä kuin minäkin etten voi sanoa "normiarjen" ja asioiden, joita ihmiset yleensä elämässään tavoittelevat (esim. mielikuva siitä että sitten kun on perhe, asunto ja työpaikka niin kaikki on hyvin ja sitten vain eletään kunnes kuollaan) riittävän minulle. Haluan elämältä jotakin enemmän : ). Itselleni tällainen enempi tarkoittaa sitä että saan välittää ja olla itsekin välitetty : ).

      Mun mielestä sinä kuitenkin turhaan tuomitset oman tulevaisuutes etukäteen. Ethän sinä voi tietää mitä kaikki tuo tullessaan ja negatiivisillakin asioilla on positiivisia vaikutuksia, mutta usein ne huomaa vasta myöhemmin.

      Sanotaanhan toki että pessimisti ei pety mutta itse olen optimisti, sillä mielestäni optimisti saavuttaa enemmän, ja itse olen jo sen verran pettymyksiä joutunut kohtaamaan ettei muutama lisää vaikuta juuri mihinkään : )

      Voimia sulle : )

      Poista
  3. Älä muuta sano, ihmiset eivät vain ymmärrä..

    Mutta voimia sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmm :( jos ne ei itse ole koskaan halunneet kuolla NÄIN paljoa, niin ehkä ne ei voikkaan ymmärtää..

      Poista
  4. Mä ymmärrän että haluat kuolla. Kuitenkin itketti lukea tätä... Mulla on samat suunnitelmat lähiaikoina, en vaan kerro niistä kellekkään... Tuntuu hirveeltä jos sä oot lauantaina kokonaan poissa... Inna ja jaymieb kuoli vasta ja itken edelleen joka päivä, on niin ikävä mun Innaa... Mä tiedän etten pysty vaikuttamaan sun päätökseen, ei munkaan päätökseen voi kukaan vaikuttaa. Haluisin vaan sanoa että sä olet ihana ihminen ♥

    VastaaPoista
  5. Mä ymmärrän että sä haluat kuolla. Mä todellakin ymmärrän.
    En aio sanoa mitään koska kaikki kuulostaa tekopyhältä.
    Mutta se on totta että sä olet tärkeä! Niin monelle! Minulle! Se mitä sä oikeesti sanoit äsken fbookissa sai kyyneleet nousemaan silmiin, ja mä en osaa enään ees itkeä.
    Mä en osaa sanoa mitään, en vaan osaa.
    Mä vaan toivon että jotain ratkasevaa tapahtuis ja sun mieli muuttuis. Että jokin muuttuis ja sais sut onnelliseks.
    Olet rakasrakasrakas <3

    VastaaPoista