torstai 30. toukokuuta 2013

Veitsenterällä viiltävin mielin

Tänään on se päivä.
En tiedä kuinka paljon olen teille suunnitelmistani kertonut,
mutta tarkoituksena oli siis tehdä itsemurha yhessä ystäväni kanssa.
Meillä kummallakin on tänään synttärit...
Sen takia siis tämä päivä.
Kirjoitamme tätä nyt yhdessä.

Me tutustuimme puolisen vuotta sitten toisen blogini kautta,
ja sielunsiskous kävi heti ilmi.
Taistelimme elämää vastaa ensin yksinämme,
kunnes päädyimme tulokseen,
että miksemme tekisi sitä yhdessä?

Se oli varmaan elämäni parasta aikaa,
kun saimme yhdessä suunnitella hautajaisiamme ja viimeistä päiväämme.
Viimeiset vaatteet, viimeiset ruuat, viimeiset sanat ja teot.
Yhdessä käsi kädessä putoaisimme loputtomaan uneen.


Jossain vaiheessa suunnitelmamme tuli kuitenkin ilmi,
ja päätimme vaihtaa päivämäärää.
Ennen vai jälkeen kesän?

En tiedä miten ja miksi ja milloin päädyimme tähän,
mutta ainakin tänään suunnitelmamme on pysyä elossa.
Sattuu kirjoittaa tätä.
Sattuu elää.

Tänään piti olla se päivä kun facebook-seinämme täyttyy ensin synttärionnitteluista,
ja sen jälkeen samana päivänä myöhemmin surunvalitteluista ja kaipuuviesteistä.

Tämä kirjoitus olisi voinut olla viimeisemme.
Olisimme jättäneet teille hyvästit...

Tänään aiomme käydä heti ensitöiksemme ostamassa tupakkaa ja viinaa,
ja sen jälkeen menemme fiilsitelemään ja muistelemaan entisiä suunnitelmiamme.
Sillalle, katolle, juna-asemalle, jonnekkin.
Ja kyllä, näin paljon me kummatkin yhä janoamme kuolemaa,
että nautimme pahassa olossa rypemisessä.

Tämä päivä oli kai vain huono valinta.
Tiedämme molemmat,
että jonain päivänä toteutamme suunnitelmamme,
mutta emme vielä tänään.
Vittusaatana.

Harmi vaan, että synttärit kuluvat tänä vuonna,
ja ehkä seuraavinakin vuosina miettien,
että tänä samaisena päivänä olisin voinut maata haudassa.

Unelma, jonka me vielä saavutamme.

6 kommenttia:

  1. Ymmärrän nii miltä teistä tuntuu... Mut oon kuitenki onnellinen että ootte molemmat vielä tänään tässä ♥

    VastaaPoista
  2. mikä sitten estää? en tarkota olla vittuimainen, mutta jos kerran haluatte kuolla niin helvetin paljon, niin mikä vittu siinä sitten on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai siinä sitten mitään, varaudu huomenna lukemaan iltalehden sivuilta tytöstä joka hyppäs musiikkitalon katolta.

      Poista
    2. Ai mikä estää? Ehkä me ei sit ollakkaan niin itsekkäitä. Vielä. Tai ehkä rakastetaan toisiamme liikaa? Ainakin keretään vielä baareihin ja pitämään hauskaa ennen kun lähetään. Se on vaan ajasta kiinni, mut tosiaan... Oottele sitä iltalehen julkasua ja tuu sit kirjottelee tänne :) jos uskallat vaikka tunnuksiaski käyttää, ni ei tarvii anona tulla! :) ps: 'Tiedämme molemmat,
      että jonain päivänä toteutamme suunnitelmamme,
      mutta emme vielä tänään.'

      Poista